20 vuotta on pitkä aika millä tahansa mittarilla mitattuna ja tällä viikolla tuli tiistaina täyteen niin pitkä aika Kirin kapteenin Kimmo Carlsonin Kiri-debyytistä ykköspesiksessä. Mutta niin kuin kaikella hyvällä on aikanaan tapana, loppuu myös Carlsonin pitkä ura tämän kauden päätteeksi.

– Asiaa on tullut pyöriteltyä jo pidemmän aikaa, eikä päätös varsinaisesti juuri nyt ole syntynyt. Itselle on ollut syksystä lähtien selvää, että tämä kausi jää viimeiseksi. On oikea aika jättäytyä sivuun, kun vielä pystyy jotain antamaan joukkueelle, eikä ole pelkkä rasite. Ja täytyy kyllä myöntää, että takki on ihan tyhjä jo, siitä liekistä, mikä roihusi aikoinaan treenaamiseen ja pesäpalloon, on enää hiillokset jäljellä, avaa Carlson lopettamispäätöksen syitä.

Aivan sattumalta ei Carlson suinkaan pesäpallon pariin nuorena poikana päätynyt ja syykin ovat monelle nuorelle pesäpalloilijalle varsin tuttu eli vanhempien sisaruksien esimerkki.

– Neljän lapsen perheessä nuorimpana kasvaneena tuli tehtyä paljon asioita, joita vanhemmat sisaruksetkin tekivät. Saatiin ihan hyvät mökkipelit aina pystyyn ja nuorin laitettiin sieppariksi. Joskus tuli pallosta nenään jne. Lisäksi ala-asteen luokalla meitä oli noin viisi poikaa, jotka pelattiin kesät pesistä ja talvisin sitten lajina oli jääkiekko. Muutenkin pelattiin kyllä kaikkia mahdollisia pallopelejä, oltiin pihapeli-ikäluokkaa. Kesällä 1996 menin Kirin pesiskouluun Hippokselle ja sillä tiellä ollaan, Carlson muistelee uransa alkumetrejä.

Jo aiemmin mainittu ensiesiintyminen Kirin edustusjoukkueen paidassa tapahtui 23.7.2004 Kankaanpään Mailaa vastaan Hippoksella.

– Pelasin etenijäjokerina ja vastassa oli Kankaanpään Maila. KaMan lukkarina oli muuten Jouni Itävalo. Pääsin jossain kohtaa kärjen takana kentälle ja lopulta kolmoselle asti, mutta juoksua en tuonut. Tein kakkostilanteessa merkkivirheen, mutta Hannu Huuskosen vapaa lyönti oli onnistunut, niin saatiin kolmostilanne aikaiseksi. Peli voitettiin, Carlson muistelee debyyttiään .

Tuo peli jäi sen kesän ainoaksi edustusjoukkueessa, mutta syksyllä edessä oli kutsu Jussi ”Nalle” Viljaselta vakituisesti Kirin harjoitusrinkiin mukaan.

– Kimmo oli harjoitusrinkiin tullessa hiljainen, niin kuin nuoret tulokkaat yleensä, mutta hän oli pidetty joukkueessa eikä kuitenkaan syrjäänvetäytyvä. Tietysti nuorelle tulokkaalle tehtiin muutamia jäyniäkin. Kesällä 2005 mm. eräälle tuplareissulle lähdettäessä Kimmolle kerrottiin, että nukutaan koulun lattialla ja makuupussi kannattaa ottaa mukaan, vaikka perillä odotti hotellimajoitus. Kimmosta näki tuohon aikaan heti, että hän on fyysisesti lahjakas ja hänellä on kova halu oppia. Pelinjohtajana viestini Kimmolle tuolloin oli, että ei tarvitse olla pelitaidoiltaan heti niin kun Rautiaisen Timo tai Rajalan Pekka, mutta kaikki pitää pistää harjoituksissa likoon. Tyytyväisenä olen seurannut Kimmon uran kehitystä myöhemmässä vaiheessa, niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Minulla on pelkästään positiivista sanottavaa Kimmosta, Viljanen muistelee.

Seuraavalla kaudellakin pelejä Ykköspesiksessä tuli vain 9 kappaletta, mutta kesästä 2006 eteenpäin Carlson on kuulunut joukkueensa runkopelaajiin ja vakiokokoonpanoon. Carlson edusti urallaan kesään 2012 saakka kasvattajaseuraansa Kiriä, vuodet 2013-2014 Hyvinkään Tahkoa, 2015-2016 Kiriä, 2017-2018 Tahkoa, 2019-2020 Manse PP:tä, jonka jälkeen vuorossa oli paluu uran loppuvuosiksi Kirin sinivalkoisiin väreihin.

Jos uran viimeiset viikot menevät ilman isompia haavereita, rikkoo Carlson 600 virallisen pesäpallo-ottelun rajapyykin runkosarjan päätöskierroksilla. Kirin sinivalkoista edustusasua Carlson on edustanut tähän mennessä kunniakkaat 371 kertaa. Lähes pelilleen sama määrä eli 370 ottelua on takana Superpesisotteluita. Meriittilistaa koristaa mm. kolme valintaa Itä-Länteen, mutta vaatimattomana miehenä Carlson nostaa uraltaan parhaiksi saavutuksiksi joukkueen kanssa koetut hetket,

– Parhaita saavutuksia on ollut joukkueen saavutukset. Tietysti 2009 Kirin nousu Superiin on yksi sellainen ja siitä seuranneet noin viikon nousujuhlat, samoin kuin 2015 kun pelattiin välierissä Kirin kanssa, se 5. puolivälierä Kouvolaa vastaan vanhalla Hippoksella on ja pysyy muistoissa varmaan ikuisesti. Toki Itä-Länsi -edustukset on hienoja muistoja.

Yksittäisistä mieleenpainuvimmista hetkistä Carlson valitsee pitkän pohtimisen jälkeen katkeran pronssiottelun tappion Tahkon paidassa Joensuulle.

– Paljon on monenlaisia hetkiä, jotka on jäänyt mieleen – hyviä ja huonoja, mutta jos joku pitää valita, niin ehkä se on sitten 2014 kauden päätös Joensuussa. Hävittiin silloin Tahkon kanssa ratkaiseva kolmas pronssiottelu JoMaa vastaan kotiutuskisan viimeisessä parissa. Siinä tuli karulla tavalla opittua se, kuinka koko kausi voi lopulta kiteytyä yhteen suoritukseen. Onnistumisen ja epäonnistumisen raja kulkee monesti kovin lähekkäin.

Entäpä ketkä joukkuekaverit ovat jääneet mieleen ja miksi?

– Olen saanut pelata todella monen hienon pelaajan ja persoonan kanssa, joista on tullut hyviä ystäviä. Sehän se joukkueurheilun hienous myös on, että tapaa uusia ihmisiä ja koetaan yhdessä asioita. Jos nyt kuitenkin joku pitäisi nostaa esiin, niin kyllä se on Eetu Karhulahti. Eetu tuli Kiriin silloin kun itse olin parikymppinen ja nopeasti siinä sitten ystävystyttiin. Tuli monta vuotta melkeinpä asuttua Eetun olohuoneen lattialla ja opittua siinä samalla paljon elämästä, ihan ruoanlaitosta lähtien. 

Ketkä pelinjohtajat ovat vaikuttaneet uraasi eniten?

– Pelinjohtajiakin on kyllä ollut paljon hyviä. Viljasen Nalle otti minut aikanaan mukaan Kirin rinkiin ja oli Kiri-uran alkuvuodet valmentaja. Nallen kanssa oppi välittömästi treenaamaan kunnolla ja paljon, se loi hyvän pohjan koko tulevalle uralle. Falinin Jyrkin kanssa noustiin Superiin ja tuli kasvettua suurempaan rooliin, riitti että näyttelee hyvää pelaajaa vaikka ei ihan vielä olisi sellainen. Juhani Lehtimäen opeilla tuli sitten kehityttyä valtakunnan huipulle omassa roolissa. Sami Sirviö taas osasi kaivaa minusta sisäpelitehot irti. Viimeisenä Mansen vuotena pääsi vielä pelaamaan Matti Iivarisen johtamassa joukkueessa, niin sekin oli hieno kokemus pesäpalloilijalle. Mutta ihan jokaiselle valmentajalle ja pelinjohtajalle olen kiitollinen, kaikilta on jotain tarttunut mukaan.

Vaikka pesäpalloura tähän syksyyn päättyykin, ei vapaa-ajan ongelmia ole tiedossa jatkossakaan ja odottaapa pöydällä mielenkiintoinen sopimustarjouskin Carlsonia.

– Uran jälkeen arki jatkaa rullaamistaan; töitä tehdään päivisin ja kotona vaimo sekä kolme tytärtä pitää kiireisenä sitten työajan ulkopuolella. Lisäksi pöydällä on Juho Määttälän tekemä tarjous F-tyttöjen valmennukseen liittymisestä. Vapaa-ajan ongelmia tuskin pääsee syntymään. 

Joukkuekavereiden kommentit:

Perttu Hautala (Kiri)

”Kimmo on sitoutunut joukkuekaveri jolla valtava Kiri-sydän. Johtajatyyppi, joka tekee ja antaa aina kaikkensa joukkueen eteen.”
Miikka Matikka (Kiri & Tahko)

”Kimmo on todellinen Kiri-ikoni, sydän täysillä aina mukana. Hyvä ystävä, huippu pelikaveri ja fanit loistavasti huomioiva loistotyyppi”
Pasi Rajala (Kiri)

”Conny oli joukkuekaverina kaikki huomioonottava ja joukkueen yhteisen tavoitteen eteen kaikkensa tekevä pelaaja, josta on itselläni ainoastaan hyvää sanottavaa”
Juha Korhonen (Tahko)

”Conny on poikkeuksellisella naurulla varustettu herrasmies. Viimeisen päälle pelaaja, joka ajattelee joukkueen etua ja parasta. Hauskaa seuraa niin kopissa, kuin sen ulkopuolellakin”
Jani Karppanen (Kiri)

”Oli suuri kunnia toimia Connyn valmentajana ja myöhemmin pelikaverina. C-pojissa Conny ei mahtunut ikäistensä Itä-Länteen, mutta äärettömän kovalla työllä hän nousi nopeasti ikäluokkansa yhdeksi parhaimmista pelaajista ja myöhemmin Superpesiksen eliittiin. Uskomattoman hieno ura ja eritoten mahtava ihminen, sekä harvoja munanäpin osaajia! Hyviä eläkepäiviä Conny!”
Janne Kainulainen (Kiri)

“Kimmo on raudanluja ammattimies, joka on loistava esimerkki nuoremmille pelaajille. Ollut aina lahjakaskin, mutta saavuttanut lajin absoluuttisen huipun ennen kaikkea määrätietoisen ja kurinalaisen harjoittelunsa ansiosta. Mailan varressa ehdoton brawuuri on ollut jo pitkään kentällemenovarsi kakkosrajaan – sitä ei moni osaa! Oli fysiikkansa ja räpylävarmuutensa ansiosta parhaina päivinään valtakunnan top3- osastoa ulkopelaajana, ja totta kai edelleenkin kova tekijä. Persoonana Kimmo ei ehkä ole ollut pukukopin äänekkäin, mutta ei mikään tassukkakaan. Pilkettä on silmäkulmassa löytynyt aina, jo ihan keltanokkanakin. Hieno pelikaveri ja ihminen, johon voi luottaa. Toivottavasti nähdään pesiskentillä vielä muissakin rooleissa kuin pelaajana.”
Tapani Linna (Kiri)