Talvi juoksuvalmentajan silmin

Hei sinivalkoinen Kiri-yhteisö ja te muutkin jotka tänne eksyitte!

Kynässä on kiinni yksi koko organisaation hitaimmista miehistä, jonka tehtävänä olisi auttaa pelaajia kehittymään nopeammiksi. Olen kyllä itsekin nopea, kunhan vain matkaa on vähintään kymmenkunta kierrosta Köyhälammen ympäri. Velipoika totesi tämän kauden valmennustiimin julkistuksen jälkeen, että ei Antti tuo sinun D-poikien piirisarjan pronssi ihan loista samalla tavalla kuin koutsikollegojen mestaruudet, mitalit ja kuninkuudet. Onneksi asia on kuitenkin niinkin kuten Pääkkönen aikoinaan tulkkasi, että eihän sitä tarvitse itse osata, kun vaan opettaa muille, miten sieltä mäestä hypätään. Laihana ja nöyränä kokkina tässä siis yritetään tehdä mahdollisimman hyvää soppaa. Onneksi raaka-aineet eli urheilijat ovat laadukkaita ja eteenpäin haluavia.

Oma taustani on kestävyysjuoksun ja liikuntabiologian puolelta. Opintojeni loppupuolella päädyin harjoitteluun urheiluakatemialle, ja sitä kautta Kirin valmennukseen loppusyksyllä 2023. Eräs joukkueen pelaaja nauroi myöhemmin, että oli uuden juoksukoutsin lajitaustan kuultuaan todennut niin sanotusti “mitä vattua, joku kymppitonnin juoksija tulee valmentamaan nopeutta”. Kuultuaan koulutustaustan, kyseinen Kuulas (nimi muutettu, 28 v, Kankaanpää) oli leppynyt. Kyseisen kaverin juoksu on muuten näyttänyt aika rullaavalta ja napakalta viime aikoina.

Keskiviikon juoksutreeneissä on saanut kyllä nauraa joka viikko, ja yleensä aika reilusti, vaikka samaan aikaan kovaa harjoitellaankin. Yksi huumorin aiheista ovat talven aikana kelkkavetoihin muodostuneet eeppiset taisteluparit. Voin melko suurella varmuudella sanoa, että jos pesävälejä mentäisiin 40-50 kilogramman vastuskelkan kanssa, niin Mizi Matikka olisi sarjan kärkietenijöitä. Ilman rekeä siellä kuitenkin mennään, ja tuolla etenemistavalla ovat ainakin Juho, Ville ja Taneli kiitäneet pesävälejä kunnioitettavan hyvällä vauhdilla. Kyseisistä urheilijoista leipoisi nopeita ihan vaikkapa minun molemmat mummot.

Tämän kauden juoksuharjoittelu on noudattanut pääpiirteittäin viime kauden askelmerkkejä ja filosofioita. Yksinkertainen on kaunista, ja kiihdytyskapasiteetin kannalta tärkeistä asioista pitää saada talven aikana paljon toistoja, jotta juoksutekniikka ja -vauhti vakioituvat mahdollisimman lähelle omaa maksimia vuoroparista ja ottelusta toiseen. Pesäpalloilijan pitää olla kova monessa asiassa, joten juoksuun käytettävä aika on yritetty käyttää mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ilman turhia kikkailuja. Oli sanomattakin selvää, että tähän hommaan kun tulin, niin kestävyysjuoksijalla opiskeltavaa riitti. Onneksi maailmalla on rahoitettu juoksukiihdytykseen liittyvää tutkimusta kohtuullisen paljon, joten ei ole tarvinnut lähteä itse keksimään pyörää.

Tälle kaudelle sain aisapariksi fysiikkapuolelle Jere Vikströmin. Ympyrä neljän vuoden takaa sulkeutui, kun Jeren kanssa tuskailimme hengityskaasuanalysaattorin kanssa opinnäytetöitä työstäessä. Sama hyvähenkinen tuskailu jatkuu nyt harjoittelun suunnittelun ja fysiikkatestitulosten tulkinnan äärellä. Kollegan tekemisessä kyllä työmoraali, näkemys ja kokemus huokuvat, taitaa tuo mies tietää tästä pallopelistä jotakin. Jeren lisäksi toinenkin ympyrä vuosien takaa, Lapuan jäähallilta, sulkeutui tälle kaudelle. Hippoksella päästään kesällä näkemään Raipenaattorin, nöyrän kahden suunnan laiturin nro 41 kumautuksia. Juuso on edelleen yhtä mukava ja reilu joukkuekaveri kuin aikanaan oli jääkiekkokaukalossa.

Joukkueurheiluyhteisöön kuuluminen yksilöurheiluvuosien jälkeen on ollut uutta, piristävää ja antoisaa. Yhdessä kun mennään kesää ja tavoitteita kohti, niin on se vaan hienoa. Joukkueessa ja taustatiimissä on mukava sekoitus keskenään erilaisia persoonia, mikä on minun mielestä hieno asia. Pesäpallo on ollut pienestä pitäen suuri intohimon kohde, ja se että on saanut olla pienenä palasena uuden Jyväskylän Kirin tulemista, niin on henkilökohtaisesti aika iso juttu.

Näissä blogikirjoituksissa on tapana lopuksi kehottaa lukijoita saapumaan kesällä kotikentälle kannustamaan, enkä tee minäkään poikkeusta tähän. Hippoksella oli viime kaudella parhaimmillaan aikas hyvä hurmos päällä, ja suosittelen kyllä saapua sitä katsomaan, ellei sitten jopa itse taputuksin ja huudoin kiihottamaan. Meidän joukkue tarvii teitä!

Antti Ihamäki, Kirin juoksuvalmentaja