Harvoin esiintyvä artisti pyydetään (auton) lavalle encorea varten neljä kertaa. Mutta näin tapahtui perjantaina elokuun illassa Jyväskylän Hippoksen pesäpallostadionilla, jossa mieskuoro Seminaarinmäen mieslaulajat otti täydellä miehityksellä (18) lähes stadionin täyteisen yleisönsä.

Ja millä tavalla otti! Hyvin ammattimaisesti ja samalla sillä tunteella, että yleisö sai kokea Semmareiden esiintyvän vain ja ainoastaan sille.

Tykitys alkoi heti toisesta kappaleesta, jonka Semmarit oli fiksusti ladannut kärkeen. Kuoron tunnetuin hitti Kaksi kättä hississä veti yleisön mukaan ja biisi sai raivoisat suosionosoitukset esityksen päätteeksi. Sen jälkeen kuultiin muun muassa kappaleet Kärä, Kesäleirirock, Parasta ennen ja Onnellinen.

Yleisölle tarjoiltiin vuoroin balladinomaista tunnelmaa, välillä rockia ja polkkaa. Kappaleita ryyditettiin hauskoilla tarinoilla Ruotsin kuninkaallisista aina Jyväskylän konserttisaliin. Illan repertuaari olikin hauskasti käsikirjoitettu ja vastuut kappaleista jakautuivat eri miehille.

Semmareiden ohjelmisto on paitsi monipuolisesti musikaalista myös hyvin fyysistä. “Naisvoimistelijoiden” nauhaesitys Parasta ennen -biisin yhteydessä saikin yleisöltä ansaitut aplodit.

Väliajan jälkeen kuultiin muun muassa kappaleet Kiitolaukkaa (keppihevosineen), Böönat (sorsapilleineen) sekä Hyppää kaulaan, minkä Semmarit esittää syyskuussa Virossa viroksi.

Encore-biiseinä kuultiin hauska kielileikki O lo anché, sovitettu Yes Sir, I Can Boogie, I Don´t Mind sekä tanssiorkesteriesitys Pienet linnut, joka päättyi siihen, että osa Semmareista haki yleisöstä naisia tanssimaan. Konsertti myös päätettiin fiksusti ilmoittamalla, mikä kappale on illan viimeinen.

Esityksessä oli sopivasti myös pesäpalloa, pesisstadionilla kun oltiin. Konsertti esimerkiksi alkoi hutunkeitolla ja jatkui avausnuotin heitolla. Lisäksi illassa kuultiin Taina-biisi. Tainahan on naisten Superpesiksen pysti, jonka Kirittäret on voittanut usein.

Semmarit ei ole enää puhtaasti miesäänillä soittava ja laulava kuoro, sillä illassa kuultiin sähköurkuja, rumpuja, kitaroita, saksofonia ja trumpettia sekä “aitoa” multialaista flyygeliä.

Lippuja tilaisuuteen oli myyty 1 100, kuulijoita oli enemmän. Stadionilta poistui vain tyytyväistä yleisöä. Näin konsertin järjestänyt Jyväskylän Kiri on osoittanut, että pesäpallostadion sopii moneen muuhunkin kuin vain pesäpalloon. Ties mitä on vielä luvassa, kun alku on ollut näin lupaava.