Kevään odotetuimman harjoitusottelumme otteluennakkoa ja -raporttia kohtasi palvelunestohyökkäys tai sitten ne lähetettiin postissa, koska harmaantuva ja jo maaliskuussa eläköitynyt reportterimme hälytettiin paikkaamaan, kun oikeita toimituksia ei kuulunut. Reportteri painoi pakoputki (Kiassa) punaisena Jämsänkosken kautta Kauppiin yhtä vaille kaikki sakkorysät väistellen siis. Se ainoa sakkorysäkin oli luonnollisesti pesäpallokentän parkkipaikka Jyväskylässä, kiitokset siitä. Pyöräilkööt lapset jatkossa treeneihin.

Ensimmäinen jakso vielä ”pientä” kipsiä

Koska maanteillä on nopeusrajoituksia, ensimmäisen jakson ratkaisuhetkiä on tutkittu videoilta ja silminnäkijöiden lausunnoista, mutta ei omakohtaisesti paikan päällä tapahtumia haistellen. Kirin sisäpeli oli vielä jäässä, eikä koko jaksolla saatu aikaan yhtään kolmostilannetta vastustajaa ihastellessa. Ja ensimmäisessä vuorossa sitä ihastelua oli saatu sitten tehdä räpylät kädessä: kolme maalimanluokan vetoa Itä-Länsi -tason miehiltä ja jakso hetkessä 4 – 0. Jakson parasta antia oli kuitenkin se, että leuka ei painunut tippaakaan, vaan sinivalkoiset värit kannettiin ylpeänä ja pelattiin hienoa, tapahtuman tasoista pesäpalloa loppuun saakka yrittäen. Henki oli vahva ja haisi Orituvalle asti, kun reportteri painoi kohti tapahtumien keskipistettä.

Peli hallussa ja jopa otettavissa

Toisen jakson raporttia kirjoittaessani muistikuvat ovat tarkempia ja omakohtaisempia, mutta eihän se ole ennenkään taannut sitä, että kertoisin samasta pelistä kuin sitä paremmin ymmärtävät. Joudun kuitenkin käyttämään tässä kohtaa osasta pelaajiamme salanimiä, koska vastustajajoukkueen urheilutoimenjohtoa joutessaan avustava kaupungin virkamies oli paikalla ja vähintään viisinumeroisia sopimustarjouksia satelee tusinalle pelaajiamme noiden esitysten jälkeen, ellen vähän yritä hämätä kuka teki ja mitä teki.

Jaksohan alkoi Mansen sisävuorolla, jossa palottomasta ajolähdöstä tuli selkeä ensimmäinen palo kotipesään, mutta kaikkien hämmästykseksi pelituomari näytti sen juoksuksi. Tasoittavalla Kirin sisäpeli sitten poksahti kuin ensimmäisen vuoden opiskelija vappuna. Ainoa ero on siinä, että Kiriä ei kaduta jälkeenpäin. Niin, siis kärkenä pelannut Hyvösen Villen velipoika meni kentälle kuten aina Mansea vastaan – kovilla prosenteilla. Kakkosena pelannut Vierimaa (ei sukua Laurille) vaihtoi ja kolmoseksi tauolla vaihdettu, ehkä kovin tamperelaissyntyinen pesäpalloilija, Jenkki Elonheimo saatteli kolmoselle. Nelospaikalla pelasi Aleksi Lassilan isoveli, joka viimeisellä lyönnillään säilytyskuvioon tinttasi puolen metrin takaväärästä väärät pois -merkillä sauman puhki ja Kiri tasoitti pelin Hyvösen tuomana hienosti. Pari lyöjää myöhemmin Kankaan karvaisin Paananen sijoitti pallon merkistä väliin ja johtojuoksun toi Elonheimo.

Koko jakson kuva oli sama. Molemmat joukkueet rakensivat tilanteita jokaisessa vuorossa, mutta takatilanne kesti toisen ja kolmannen vuoron hyökkäykset. Ulkopelisuoritukset olivat puolin ja toisin mallikkaita, joista mainittakoon Luukas Pilvisen mahtavat torjunnat tappina, Conny Karlsonin haamusyöksykopit ja koppareiden perusvarma peli. Vastustajan nimekäs poppoo pelasi tasaisesti ja perusvarmasti, eikä edes Puhtimäen kyykkytolpat kipeyttäneet niskoja katsomon puolivälissä istuessa (eli olikohan ne mataloituneet?). Niin, olimme kiinni jaksovoitossa viimeiseen vuoroon lähdettäessä. Viimeinen vuoroparikin alkoi hienosti (kakkoskärjestä palo) ja Manse sai tilanteen vasta toiseksi viimeiselle lyöjälle, vuoden pesäpalloilija Henri Puputille. Joku märkäkorva olisi tuossa kohtaa viimassa tulehduttanut tärykalvonsa, mutta Puputti löi pallon merkistä väliin ja jakso tasan 2-2. Sitten tuli jakson ainoa ulkopelilipsahdus, kun rohkeasti toista paloa yritettiin heittämällä niin kovaa, että pallo piti hakea Nysse-pysäkiltä toiselta puolelta Kauppia. Tuosta siis harhoilla 3-2 ja sen jälkeen vielä kahdella laadukkaalla kotiutuksella Manse viimeisteli 5-2 -voittolukemansa. Oma tasoittava jäi piippuun ja piippukin oli tukossa.

Paljon hyvää

Hyvää oli esimerkiksi pelin jälkeinen ruoka, huoltajamme sanallinen ulosanti, jolla saadaan arimmat superpesispelaajat jo ensimmäisessä vuorossa keskittymään epäolennaisuuksiin ja lyhyt kotimatka vapun viettoon. Fiilis ainakin etuautossa kohosi suorastaan tähtiin, kun tarkasti Jämsän risteyksen kohdalla Spotifyn satunnaisgeneraattori paiskasi kaiuttimista pauhaamaan Samuli Edelmannin Sie… eikun Tähtipölyä. Toki mieluummin olisin kuullut Karttusen & Raamin sovituksen kappaleesta, mutta kaikkea ei saa.

Tappiosta huolimatta pelinjohtajanamme jatkava (seurajohdon vankkumaton tuki) Jukka Karttunen kehui pelin jälkeen tietenkin itseään. Eikä kehunut. Tuon keksin ihan itse. Kehui joukkuettaan, joukkueen loistavaa asennetta ja loppuun asti yrittämistä. Vastustaja pelasi ykköskokoonpanollaan ja tosissaan, eikä esitystä tarvitse hävetä mistään kohtaa. Erityisesti nuoret saivat katsella lähietäisyydeltä niitä herroja, jotka pelasivat Itä – Lännessä jo siinä vaiheessa, kun osa meidän pojista pyöritti kakkaa pinnasängyssä. Hieno kokemus ja antaa uskoa siihen, että näillä miehillä on sanansa sanottavana myös kovemmissa peleissä kuin viime syksyn nousukarsinnoissa tai bussimatkojen Kimblessä.

Seuraavaksi toisen sarjan ennakkosuosikki

Kevätkauden viimeinen harjoituspelimme pelataan perjantaina 5.5.2023 klo 18.00 Jyväskylän Hippoksella. Sillä vanhalla stadionilla. Vastassa on Ykköspesiksen ylivoimainen ennakkosuosikki, kaikki ottelunsa ensi kesänä 2-0 -voittava Haminan Palloilijat. Tule katsomaan HP:ssa pelaavan, entisen kiriläisen Teemu Rouhiaisen kevätkunto ja tutustumaan uuteen joukkueeseemme, ettei tarvitse sitten 10. toukokuuta sarja-avauksessa katsomon puolella kipsata. 

Uskaltaakohan tähän jo pistää laskennan käyntiin, että perjantaina on neljänneksi viimeinen miesten pesäpallo-ottelu kyseisessä museossa? Jos vappusi on jo sen verran tuossa kohtaa rauhoittunut, että uskallat liikahtaa Hippoksen suuntaan, niin tervetuloa! Tapahtumaan on vapaa pääsy vihreällä, sinisellä, punaisella tai mustalla kortilla. Tai kortitta. Mursut pääsee vain ajokorttia näyttämällä.