Kuten ennakossa tiedettiin kertoa, ihan koko rosteria ja toppatakkiosastoa ei saatu Kotkan tammikuisille meripäiville kuljetettua. Kaatoi mm. tämän raportin kirjoittajan seuraamaan sinivalkoisten otteita jyväskyläläiselle sohvalle amerikkalaisen Youtuben välityksellä. Joten jos seurasit näitä kamppailuita samasta internet-osoitteesta, säästä itseäsi äläkä lue pidemmälle. Näit todennäköisesti saman ja ymmärsit paremmin kuin minä. Tämä raportti tuskin tarjoaa mitään uutta eikä ainakaan järkevää. Kokonaan pelit skipanneille pyrimme tällä kirjoitelmalla tarjoamaan informaatioarvoa vähän enemmän kuin tilastot, joita ei ole. 

Ykköskopla vs. Kiri

Kiri lähti otteluun sisävuorolla jatkaen siitä, mihin syyskuisessa Sotkamossa jäi. Hyvösen Iiro kertoo lisää. Ensimmäinen vuoro molemmilta tunnustelua, Kouvola sai jopa yhden kolmostilanteen ja kotiutusyrityksen Kirin tyytyessä astetta laimeampaan menoon. Toiseen vuoroon Kiri rakensi heti kärjestä (Hyvönen – Raami – Matikka) palottoman ajolähdön ja useampi kotiutusyrityskin nähtiin, mutta vailla tuloksia. Toisen tasoittavalla KPL sai ajolähdöstään painostuksen päälle, lämäsi komean siivun 3-luukkuun ja siirtyi 1-0 -johtoon. Tulospalvelun puuttumisesta johtuen kunnia annetaan Kouvolan vasemmalta lyövälle tummapiirteiselle miesoletetulle, jonka pelipuvun hihassa komeili numero 6. Myös kolmannessa vuoroparissa kotiutuksia päästiin yrittämään, mutta edelleen oli vaikeaa. Tasoittavalla KPL teki kahdella ensimmäisellä lyöjällä tilanteen ja yllätysotolla heti perään 2-0 -juoksun. Tuo, kuten ajolähdöstä syntynyt 3-0 -juoksukin syntyivät kevyillä räpylävirheillä avustettuina. Neljännen vuoron aloitti ketsuppipullon auki saanut Hyvönen ja taas päästiin ajolähtöön, josta ei mainintoja tulostaululle. Nihkeän jakson positiiviset puolet olivat kaaripeli (superpesislukkari Elias Pitkäsen väärät eivät purreet) sekä kentällemenot, joissa ei ensimmäisen vuoron jälkeen ongelmia ollut.

Toisen jakson aloitti Kouvola sisältä ja ryminälllä. Lyöjäjokeri (ei Vainio, vaan se toinen) löi ensin räpylän alta 1-0 ja sitten räpylän päältä pallon väliin 2-0. Kauan odotettu kauden avausjuoksu saatiin aikaiseksi ensimmäisen tasoittavalla, kun Lasse Saraluoto kotiutti Iiro Hyvösen.  Toisessa vuorossa ulkopeli alkoi tiivistyä ja näyttää siltä, mitä sen kuuluisi olla. Lassila haki hienosti näpyjä ja lyöntejä saatiin laittomiksi. Tasoittavalla kärjestä jokeri Elonheimon aloittamana paloton ajo ja kapteeni Carlson löi vastustamattomalla siivulla jakson tasoihin. Kolmannen aloittavalla Kouvola oli jo hyytyä, mutta viimeisenä lyöjänä joku jokerikolmikosta niittasi näyttävästi 3-2 johtojuoksun. Tasoittavalla rakensimme vaikeasta tilanteesta vielä kahden palon ajolähdön Saraluodon ja Akseli Karttusen voimin, mutta Aleksi Saukkolan kotiutus kohosi kopiksi. Ihan vuotta ei siis tappioton putki kestänyt. Parhaina ei palkittu ketään.

Ottelu Kouvolalle 2 – 0 (3-0, 3-2).

HP vs. Kiri

Haminan Palloilijat aloitti pelin sisältä rakennellen kolmostilanteen pienillä. Niklas Moilanen tuli kokoonpanoon ensimmäisen pelin jokerivuorosta ja nuorena & innokkaana kävi tekemässä komean välipalon 1-3-tilanteessa ennen ajolähtöyrityksiä. Kirin sisävuorossa ei kakkosta pidemmälle päästy, vaikka vastustajan lukkari Elias Lahti yritti tarjoilla 72 senttisiä syöttöjä vielä väärän ollessa alla. Toisessa vuorossa lähempänä kotoaan pelannut joukkue Hamina jäi tilanteitta Kirin ulkopelin ollessa hyvällä tasolla. Kiri rakensi 3-tilanteen lyöjien ollessa jo loppumassa, mutta kotiutusyritys jäi ponnettomaksi. Kolmannen ulkovuoron aluksi junioriosasto Elias Elonheimo – Niklas Moilanen näyttivät sopivasti Pikku Kakkosen esitysaikaan parastaan ja polttivat kovista ja pienistä nimekkäitä oranssipaitoja. Kolmannen palon niittasi lukkari Lassila 18 metriä pitkästä näpystä kakkospesälle. Sisävuorossa koko päivän hienosti mailanvarressa esiintyneet Elonheimo, Matikka ja Lassila rakensivat 3-tilanteen. Viimeisenä lyöjänä Saukkola löi ihan maistuvan siivun 3-saumaan, mutta kolmosella laskettiin lyöntejä eri tavalla kuin kotipesässä, jossa tiedettiin, että matalakin syöttö laskettiin lyönniksi. Kolmannen vuoron aloittava alkoi ulkona yhtä hyvin kuin aiemmatkin, mutta niin vain kokeneempi kotijoukkue kinnersi pussarilla ja räpyläkimmokkeella 2-0 -johtoon. Tuon jälkeen kierros ympäri ja lyöjien lähes loppuessa takatilanteessa 2-jatkeelta pallo verkkoihin ja kaksi juoksua lisää. Vuoron katkaisu vaati tuossa kohtaa ison määrän töitä, kun kotijoukkue lopetti lahjapalojen tekemisen. Tasoittavalla saatiin kaunisteltua jakson loppulukemat 4-1:een Karttusen mallikkaalla kotiutuksella.

Toinen jakso alkoi surkealla sisävuorolla, jossa ei saatu etenijää ehjänä edes kakkospesälle ja vuorokin katkesi keskelle multipelaaja Raamiin. Ulkovuoro oli loistavaa tekemistä, mutta sisällä takkuilu jatkui. Numero kuusi aloitti lyönnit ja vasta numero kolme (Matikka) pääsi kentälle yhden palon rasittamana. Lassilan ja Carlsonin painavilla siivuilla Matikka saateltiin kolmoselle ja jokeri Saukkola löi Kirin 0-1 -johtoon hienolla 2-saumalyönnillä. Yksi juoksu ei riittänyt toiselle lyöntikierrokselle, joten päästettiin HP välillä sisälle. Ihan turhaan, eivät saaneet mitään aikaan. Kerkesinkin kirjoittaa tuohon tuon lauseen, kun itse emme päässeet kolmannen aloittavalla edes ykköspesälle. Anteeksi HP, hävettää tummoinen ilkeily kun ollaan ihan yhtä saamattomia. Mutta lopuksi pitikin pelata taas hyvä ja mallikas ulkovuoro  – palot kärpäsestä kakkoselle, Saraluodon ruoskalla kolmoselle ja Lassilan näpyhaulla kakkoselle. Mutta hei – se on se jaksovoitto siinä!

Ottelu päättyi siis 1 – 1 (4-1, 0-1)

Loppusanat

Uuden sarjatason vaateet näkyivät kentällä. Yhdelläkään puolittaisella suorituksella ei enää paloja tehty, pitää oikeasti tulla tekemään eikä katselemaan. Ulkopeli pääosin hyvää, mutta joitakin nukahduksia/räpylävirheitä, jotka tulivat pääosin takatilanteissa ja näkyivät juoksusarakkeessa. Telkkarista katellen Moilanen ja Elonheimo saivat merkinnän siitä, että kuuluvat tälle sarjatasolle ja muillehan tässä ei mitään uutta olekaan.

Sisäpeli oli tukkoista ja kiireistä. Siitä tietenkin osasyy vastustajan lukkareille, joista toinen pelasi väärässä sarjassa ja toinen kuuluu sarjan top3-lautasherroihin. Kaaripelimme oli paikallaolleista kolmesta joukkueesta selkeästi parasta, siihen on hyvä jatkossa turvata. Vaikka suuri osa etenemisvoimaamme olikin tänään jossakin muualla kuin Kotkan Ruonalassa pelipuku päällä, teimme tilanteita hyvin. Kotiuttamisessa oli suuria vaikeuksia, mutta eiköhän niihinkin lääkkeitä löydetä ennen kuin raitapaidat seuraavan kerran puhaltavat pelimme käyntiin. Se onkin melkein kotiottelu, Alajärven Pallohallissa sunnuntaina 5. helmikuuta kello 17.00, vastassa Alavuden Peli-Veikot.