Sunnuntai-illaksi köröteltiin kolmatta kertaa tänä talvena Alajärven Pallohallille ja toistamiseen kohdattiin Alavuden Peli-Veikot harjoituspelissä. Talvikauden finaali siis. Tämä kyhäelmä, jota joku otteluraportiksi kutsuu, on myös oman lyhyen, mutta sitäkin vaatimattomamman journalistisen urani finaali. Onnittelut sinulle, rakas lukija, kesäkaudelle on luvassa oikea kirjoittaja peleihin ja ennakoihin, eikä tarvitse tilastoista tarkistaa paljonko peli päättyi. Eli tämä otteluraportti on viimeinen minun kirjoittamani, joten yritän tarinoida tähän kaikki muilta kopioidut hyvät jutut, huonot ovat omia.

Lähtökohdat

Kuten ennakossa pohdittiin, vajaamiehisinä lähdettiin liikkeelle. Tässä tapauksessa se oli pelkästään positiivista: kun Arsenalin voittopelipäivänä nostat kokoonpanoon kirkassilmäisen Väinö Virkkusen ja edellisellä kerralla Alajärveltä kotiin jääneen varamiehen Kimmo Carlsonin (ja allekirjoittaneen), Tykkimiesten marssia ei pysäytä mikään. Arsenal teki iltapäivällä Fulhamin vieraana kolme maalia, joten myös Pallohallissa kolme juoksua oli kriittinen raja jaksovoitolle. Valitettavasti ensimmäisellä jaksolla osan niistä teimme väärään päähän, mutta siitä kohta enemmän, jos tässä raportissa päästään joskus peliinkin asti. Kehutaan vielä olosuhteita: lämpöä reilu kymmenen astetta enemmän kuin Imatralla (hallin sisäpuolella), kenttä tasainen, keli aurinkoinen, mutta paluumatkalla aurinkoa ei enää nähty.

Ensimmäinen jakso
Alku aina hankalaa. Edellä mainittu, pelisilmäleikkauksessa käynyt Virkkunen asteli rinta rottingilla kokoonpanoon ja myös ensimmäisenä etenijänämme takapesille asti. Juoksuiksi asti kummankaan joukkueen ensimmäisen vuoron pyristelyt eivät konkretisoituneet. Tässä vaiheessa väistyvä journalisti keksi sellaisen työtavan kuin muistiinpanot! Tässä raportissa saattaa siis joku kertomus muistuttaa myös ohuesti faktisia, kentällä tapahtuneita tilanteita, kun emme ole tulospalvelun (eikä varsinkaan sen puutteen) varassa. Kuten olette huomanneet, muistiinpanoihin ei ole koskaan ennen näissä otteluraporteissa nojattu. Digitaalisesta (muistiin)panovälineestäni tätä kirjoittaessa lunttasin: APV tekaisi toisen vuoron alkuun lentopallomailalla lyödyllä näpyllä tilanteen ja merkkaamattomalla välilyönnillä juoksun. Omalla tasoittavallamme rakensimme palottoman ajolähdön, mutta tuomareiden pillit soivat lähes tauotta laittomien merkeiksi ja sisäpeli oli todella takkuista. Ville Vierimaa ylitti jo tuossa kohtaa seitsemän kilometrin juostun matkan rajan.

Kolmannessa vuorossa ulkopeli oli kaunista kuin Karjalan murre (tämä oli niitä naapurista lainattuja hyviä juttuja) ja sisävuorossa kakkoskärki (Lasse Saraluoto – Niklas Moilanen) rakenteli tilanteen Akseli Saukkolalle, joka kotiutti upealla siivulla Saraluodon tilanteeksi 1-1. Neljännen vuoron ulkopelimme oli sitten kyllä talvikauden ehkä heikointa: teimme noin kuudennesta palon paikasta ensimmäisen palon. Siinä vaiheessa vastustaja oli kuitenkin saavuttanut sen kolmannen juoksun rajapyykin ja voitti ensimmäisen jakson ansaitusti 3-1. Sisävuorossa saimme vähän sykettä sentään ylös; emme urheilemalla vaan tunteista tuomareille ilmaisten.

Tasonnosto

Täydellä kolmen hengen kokoonpanolla päivän matsiin osallistunut huollomme aavisteli Studio AK:n kummipelinjohtajan ja Ison Pahan marssittavan toiselle jaksolle voitosta hurmioituneen APV:n. Meidän pelinjohtomme oli kuitenkin vielä ovelampi – avausjakson paras Kiri-pelaaja, bussikuskin paikalla paluumatkan istuneen Niklas Moilasen penkitys ja Taneli Lassilan & Carlsonin numeroiden vaihtaminen siivitti meidät todella sekavaan avausvuoroon, jossa uinuimme kaarella ja jätimme etenijänkin kolmoselle happanemaan vuoronvaihdossa. Ulkovuoron tähti oli Lasse Saraluoto, jonka ruoska toimii kotona ja puutarhassa. Tai toivottavasti ei, siitä saattaa tulla sanomista. Hyvän ulkovuoron jälkeen sisällä Jere Paananen ja Aleksi Karttunen järjestelivät hienoilla lyönneillä kolmostilanteen, josta Saraluoto löi takaa läpi meidät 0-1 -johtoon. Saukkolan päivän ainoa huono lyönti kasvatti johdon 0-2:een, kun Karttunen punnersi kiimaisena ilman lisähappea kotiin. Tasoittavalla APV rakenteli palottoman ajon, mutta kenttä tyhjeni kopilla ennen vakavia tasoitusyrityksiä.

Viiltäväkatseinen Virkkunen oli vaihdettava kolmanteen vuoroon kokoonpanoon, koska ei villieläintä voi sulkea häkkiin. Väinö kohdisti uudistuneen katseensa kakkospuolelle ja tinttasi itsensä suoraan kakkospesälle. Tuon jälkeen sisävuoro tukkeentui, mutta tilanne saatiin kuitenkin lyöjien loppuessa kasaan ja tulikuuma Saukkola piti kotifanit kuumana kotiuttamalla Saraluodon. Tasoittavallaan Alavus kavensi seinäpallolla ja Lauri Yrjölän ei-taktisella pudotuksella 2-3 lukemiin. Viimeisen vuoron aloittavalla Carlson tykitti kuin Tykkimies: kakkosluukusta pallo maisemaan ja tarkkasilmäinen Virkkunen toi 2-4. Jakson loppulukemat kaunisteli Karttunen kotiuttamalla Taneli Lassilan. Viimeisen tasoittavan paloista kaksi teki vastustajaa polttavalla katseella silmiin tuijottanut Virkkunen eikä APV muutenkaan saanut hippaa meistä.

Kotiutuskisojen voittoprosentti 100
APV aloitti kotiutuskisan sisällä ja kaksi ensimmäistä paria teki juoksut vastustamattomasti. Sitten kaivettiin kikkapankista ns. rautakorpitrap (toivottavasti seurajohtaja ei katsonut peliä) ja puolustettiin kolme paria nollille. Yrjölä taisi saada yhdeksän pahaa lyöntiä tontilleen ja hoiti ne 10/10. Sisävuorossa kakkospelinjohtaja Jumi Raamin kotiutusparien arvonta tylytettiin päävalmentajan toimesta ja hyvä niin – neljä ensimmäistä paria tuotti juoksun ja kotiutuskisan voiton, vaikka kolmospesällä kotiutuksia odotteli normaalisti lyöntipuolen miehinäkin tunnettuja veijareita. Pidettiin siis tällä osa-alueella voittoprosentti koko talven sadassa.

Ottelun loppulukemat meille 1 – 2 (3-1, 2-5, 2-4k). Edellä on mainittu montakin hienosti pelannutta henkilöä, mutta huonosti ei varsinaisesti pelannut kukaan. Kaaripelimme oli talven heikointa ja yksi heikko ulkovuoro vei mahdollisuuden täyteen pistepotittomuuteen. Sisällä Saukkola löi puolet juoksuista, kiiluvasilmäinen Virkkunen meni kentälle yhtä vaille joka kerta ja Saraluoto saattoi jopa lyödä kovempaa kuin heittää. Muutama mainitakseni. Palkittu ei ketään.

Kaksi kuukautta sarjan alkuun

Talven harjoituspelit ovat takana, joista tuloksina voitot Alavudesta (kahdesti), tasapelit Haminaa ja Kankaanpäätä vastaan sekä tappiot Puijolle ja Kouvolalle. Mitä miettii pelinhoitaja Jukka Karttunen:

”Talvi on ollut nousujohteinen. Olemme osoittaneet tuloksilla kuuluvamme tälle sarjatasolle ja paljon on saatu uutta oppia niin sarjatasosta kuin eri pelaajien kyvyistä reagoida muuttuviin tilanteisiin ja rooleihin. Tässä kohtaa voi jo pitää positiivisena asiana sitä, että ei olla pelattu kahta jaksoa samalla kokoonpanolla eri syistä johtuen, vaikka se ei tarkoituksena ollutkaan. Negatiivisena on ollut tuo vaihtelu, keväälle jää vielä tekemistä roolien lukitsemisen ja yhteispelin rakentamisen kanssa. Joka pelissä oli poissaoloja flunssakierteistä ja pitkäaikaisemmistakin vaivoista johtuen, mutta kaikki näyttää nyt hyvältä kevättä kohti. Miehet saataneen kuntoon ennen 10.5. alkavaa sarjaa. Harjoituspelit ulkona alkavat toivottavasti jo kuukauden päästä.”

Kahden viikon päästä huipentuu koko harjoituskauden mittainen Kunnon Keijo -kisailumme, joka on mitannut henkisen suorituskyvyn lisäksi myös taitoa, älyä ja kilpailukykyä. Tulee jännittävät pudotuspelit tässäkin lajissa! Pyrimme tuottamaan sisältöä sosiaaliseen mediaan myös tästä kilvoittelusta.

Terveisin tyytyväisenä väistyvä kynämies,
A-J