Simon Kiri, tuo Etelä-Lapin helmi, kaunis kaimaseuramme, saapui Albaan perjantaina ja kömpii lauantaina Koskenharjulta takaisin yöunille Mattilanniemeen. Meidän kannalta harmi, että saavat nauttia Finlandia Hotels -ketjun parhaasta hotellista, upeista maisemista ja maittavasta aamiaisesta – tulevat takuulla raikkaana ja erinomaisesti ravittuina kiilaan. Tätä kirjoitettaessa puuttuu jotakin oleellista: Simo kohtaa lauantaina Koskenharjulla Lohen ja koska aikavyöhykkeiden takia täältä Savosta on mahdoton saada tuoretta tietoa lauantain tapahtumista, otteluennakko kirjoitetaan neutraalisti tuosta pelistä välittämättä.

Kaksi voittoa on voittoputki

Vapun tienoilta alkanut Jyväskylän Kirin putki ei osoita katkeamisen merkkejä. Maistuu, uppoaa ja hampaita naurattaa kavereiden kanssa juhliessa. Nyt siis puhutaan voittoputkesta, jos jäi jollekin epäselväksi. Kaksi ottelua, jotka ovat venyneet kotiutuskilpailuun, eli pienestä kiinni ettei tässä puhuttaisi tappioputkesta. Ykköspesis on tänä kesänä uskomattoman tasainen ja on erinomaisen tärkeää, että meidän putki alkaa v:llä.

Ulkopelillisesti alkukauden 16 ulkovuorosta 15 on sujunut täysin suunnitelmien mukaan, niistä noin joka toisessa vastustaja on onnistunut juoksun tekemään. Yksi musta ulkovuoro Seinäjoella torstaina toi päästettyjen juoksujen saldoon rumat kuusi juoksua kerralla. Uskotaan kuitenkin, että oikea taso on lähempänä noiden 15 vuoroparin peliä ja jatketaan sillä. Myös kolmostilannejakaumat kertovat ulkopelionnistumisista ja onhan se ihan hyvältä näyttänyt pelisilmättömän silmätestilläkin.

Sisäpelissä ollut vaisum… tasaisempaa. Ei siis yhtään rallatteluvuoroparia vielä, mutta tilanteita on saatu hienosti, koska kärki on kulkenut. Matola on nopea kuin tauti (esimerkiksi norovirus kolmevuotiaalla aamukolmelta), Vierimaa pelaa upeaa alkukautta ja Matikka johtaa (taas) sarjan kärkilyöntitilastoa. Moilasen maila on edelleen niin kuuma, että pitää lyödä patakintaat kädessä. Kotiuttaminen on kuitenkin hiukkasen töksähdellyt; niin lyöntivalintojen, lyöntien laadun kuin merkki- ja kaaripelin osaltakin.

Mikä Simo?
Ei Rantalainen, Salminen, Häyhä tai Silmu. Vaan Kiri, pohjoisesta. Sieltä Vuollon perämetsistä. Simo on jo juurtunut ykköspesikseen perinteiseksi seuraksi. Kylällä tehdään pienellä talousalueella hartiavoimin kovaa työtä (eikä muuten ole kapeat ne Anttilan hartiat) ja omiakin kasvatteja alkaa olla edustuksessa. Aiemmin Simossa on pelannut monia Oulun alueen juniorikoulun kasvatteja, mutta tänä vuonna Simo tekee läheistä yhteistyötä Sotkamon Jymyn kanssa ja puoli joukkuetta tulee Kaenuun lahjana. Miehet ovat reenanneet talven kovaa Sotkamossa, että persaus kestää istua Sotkamon ja Simon välistä preeriaa useamman kerran viikossa – junioripelit pelataan edelleen Nälkämaalla. Harjoituspeleissä lupaavia otteita on esittänyt mm. viime kesänä Kiriä hetken edustanut Kasperi Vehkaoja. Joukkue on nuori, nopea, sitkeä ja hyvin valmennettu (kuten tuollapäin yleensä). Loput ennakkotiedot on täydennetty lauantaina Koskenharjulla, sillä Simon ensimmäinen sarjaottelu on vasta lauantainen Lohi-mittelö ja kotikentälleenkin päässevät jo ennen juhannusta, mikäli viimeinen puoli metriä lumia sulaa.

Ennakon loppu
Arvoisa lukija, sinä osannet käyttää internetiä tai muita nykyaikaisia atk-laitteita sen verran, että saat selville kuinka kävi Lohi – Simo -pelissä. Jos Simo voitti, se tulee loistavalla fiiliksellä, huikealla itseluottamuksella ja myötätuuliflow’lla Hippokselle viedäkseen pohjoiseen pisteitä. Jos Simo hävisi, se tulee ärsytettynä, vihaisena ja aggressiivisena hyökkäämään Hippokselle viedäkseen pohjoiseen pisteitä.

Kotijoukkue Kiri valmistautuu molempiin skenaarioihin ja aikoo jatkaa v-putkeaan. Peli kestänee todennäköisesti vähintään kolme ja puoli tuntia, koska allekirjoittaneella ja kotijoukkueen kapteenilla on kiire Arsenalin mestaruusjuhliin torille. Varaa siis muutama ylimääräinen kolikko, että saat tarpeeksi Kumuraa.