Ykköspesis kutsuu!

Kuva: Sampo Helkama

Edustamani raittius- ja urheiluseuran puolesta pahoittelen, että viimeisen ottelun otteluraportin tekeminen on kestänyt. Sen kuitenkin lupaan, että taso säilyy ennallaan, eikä tästä tarvitse lukea mitään, mikä käsittelisi pesäpallotaktiikkaa ja pelin hienouksia. Voitettiin 0 – 2 ja se riittää.

Jaguaarit ruttuun
Sotkamo, tuo luonnonkaunis kunta Kainuussa. Sinne on aina sykähdyttävä matkustaa syksyisessä säässä pesäpalloa harrastamaan. Paikallinen Super-Jymy Oy on herättänyt kunnioitusta, arvostusta ja kateutta keräämällä vuosien mittaan suuren osan jaossa olleista superpesismitaleista. Vaikka kohtasimmekin seuran kakkosjoukkueen, Sotkamon Jymy Jaguarsit, koleaan Sapsojärveen pelin jälkeen heittäytyminen maistuu silti hyvältä. Pesiskulttuuri kylällä näkyy myös junioritähdissä ja Sotkamossa voittaminen on aina hankalaa. Ei ollut helppoa meillekään.
Ottelun tärkeys näkyi ja tuntui. Emme missään kohtaa ottelua päässeet rentoon suoritukseen emmekä omalle parhaalle tasollemme. Jännitimme ja puristimme. Ensimmäisellä jaksolla räpylöistä pomppi ainakin viisi palon arvoista suoritusta. Teimme sisällä riittävän määrän 3-tilanteita ja luotimme, että kupperi ui kyllä väliin kesällä totutulla tavalla, kun sitä pääsemme palottomista tilanteista muutaman kerran hakkaamaan. Ei uinut. Vaati poikkeuksellisia ratkaisuja. Toisen aloittavalla sankarin viittaa tarjottiin Luukas Poutasen harteille ja nuo lihaksikkaat hartiat ottivat sen kantaakseen. 3-rajasta ottamaton pommi, pallo rantaan ja 0-2 -lukemat Hiukan stadionin digitaaleille. Sotkamo kavensi heti tasoittavallaan, mutta kolmannessa vuorossa Poutanen, Elias Elonheimo ja Lauri Yrjölä kotiuttivat juoksun mieheen. Neljännessä vuorossa varmisteltiin jaksovoittoa ja Jaguaarit kavensivat loppulukemiksi 2-5.

Kauden vaikein jakso?
Katkaisun paikka on kuulemma se vaikein, enkä vastusta ajatusta tippaakaan. Pelasimme edelleen hyvää ulkopeliä, mutta kun vastustajakin oli paikkansa jatkoon hyvänä pesisjoukkueena selvittänyt, Sotkamo meni heti ensimmäisen aloittavalla laadukkaasti pelaamalla 1-0 -johtoon. Oma sisäpelimme takkusi, takelteli, kiristi hermoja ja oli muuten vaan saamatonta. Vähän kuin joukkueenjohtajan kesä. No, viimeiseen vuoroon päästiin hyvän ulkopelin ansiosta vain 1-0 -tappioasemassa. Eikä siis mikään ollut mahdotonta. Paitsi Luken pelipaidan pukeminen Saukkolan päälle, kun tasoittavalle vaihtoja tehtiin.

Tuo vuoropari tarjosi sitten tunteita, tuoksuja ja parranpärinöitä varmaan kabinetteihin asti. Ainakin pitäisi. Mailan pitely sisävuoroissa ja roskikseen nojailu ulkovuoroissa keskisykkeellä 110 (toisen jakson osalta) näytti sykemittarin mukaan keskeytyneen kokonaan, koska jäi aika monta lyöntiä välistä jossakin kohtaa, sen verran jännitti, pelotti, itketti ja nauratti. Yhtaikaa. Yritetään nyt sitten videoita hyväksikäyttäen päästä perille, mitä vuoron aikana tapahtui ja poikkeuksellisesti kertoa otteluraportissa pesäpallotapahtumasta:
Aloitimme lyöntijärjestyksen peräpäästä ja haimme kuuliaisesti ja palottomasti kärjen esiin. Hyvösen Iiron hieman kankeampi sisäpelipäivä ei tuottanut tässäkään vuorossa onnistumisia, joten palo kärjestä taululle. Jokerina Kurosen Lauri sinne meni ja hienoa sisäpelipäivää viettänyt Jani Raami (kärkkärit 7/8) vaihtoi kakkoselle ja täytti itse etupesät. Sitten lyömään asteli Taneli Lassila, joka tinttasi toisella lyönnillään 3-rajasta pallon MM-suunnistuksen 2013 sprinttiradan viimeiselle rastille. Kenttä kiersi, kypärät lensivät, tunteet olivat pinnassa ja onnitteluviestejä alkoi piippailla puhelimeen, kun kenttää kierrettiin ympäri. Seuraavat minuutit olivatkin sitten yhtä sumua. Loppujen lopuksi lyönti tuomittiin laittomaksi, vaikka kukaan tuomitsevista ei pystynyt kertomaan mihin lyönti tippui (koska kukaan ei nähnyt). Tilanteessa nähtiin kiistatta fyysisiä otteita, jotka ei pesiskentille kuulu, kaksi vähintäänkin ansaittua varoitusta, härdelli ja pelko siitä, että homma lähtee täydellisesti lapasesta. No mutta, mitäs sitten tapahtui. Tanelin viimeisen lyönnin aikana oltiin vielä ihan sekaisin ja toinen palo kolmoselle. Viuhkavelho otti aikalisän, Carlson täytti kentän ja lyömään tuli kahden palon ajolähtöön ensimmäisen jakson sankari, Luukas Poutanen. Edelleen Lukella oli halu imuttaa se kupperi väliin, mutta ei uponnut kaksi ensimmäistä millään. Kun kolmas lyöntikin kohosi Marjex-stadionin komean lipan yläpuolelle, kerkesi siinä jo miettiä supervuoroparin lyöntijärjestystä, perjantain Emmerdalen loppuratkaisua ja Hanhiperän hiihtolenkkiä aurinkoisena maaliskuun päivänä. Älkää kysykö miksi juuri nuo ajatukset, kysykää miksi minut pistetään kirjoittamaan nämä raportit.

Niin se Luken lyönti. Vietti ilmassa noin 16 sekuntia ja tippui takarajalle. Vastustajan kokeneimmalle pelaajalle, Janne Hyvöselle, sattui tässä kohtaa paha arviointivirhe. Mitäs tuosta sitten? Mailat, kypärät, Uniquen lippikset ja kaikki mahdollinen uudestaan päältä pois, juoksulaukkaa kohti kolmospesää ja halaamaan kilpaa Poutasta. Ja kaikkia muita. Lyönti karkasi siis läpi ja tuotti suurin piirtein 1+1 juoksua, joka riitti yhden juoksun vastustajaa vastaan jaksovoittoon ja ottelusarjan voittoon.
Pelin jälkeen on näköjään palkittu ykköspalkinnolla Luukas Poutanen, kakkospalkinnolla 5/7 kentälle mennyt Lauri Kuronen. Ulkopelissä heikkoja lenkkejä ei ollut.

Tilastot

Mikä kausi!
Tähän on viimeksi pystynyt näissä eurooppalaisissa huippusarjoissa Arsenal, Valioliigassa mestaruus tappioitta kaudella 2003-2004. Onko sattumaa, että meillä on kapteenina suuri Arsenal-fani Kimmo Carlson? En usko minäkään sattumaksi. Meillä siis 20 ottelua, 20 voittoa. Kotona ei ole seurahistoriassa hävitty kertaakaan; käviköhän tässä nyt niin, että Wanha Hippos säilyy meidän pubina ikuisesti? Erityisen kunniamaininnan ansaitsee ulkopelimme: 20 ottelussa 47 juoksua omiin! Se on hämmästyttävän vähän. Arsenalin maaliero oli muuten kaudella 2003-2004 sattumoisin 47 juoksua plussalla. En usko, että oli myöskään sattumaa, että meille voittodrinkkejä tarjoillut baariMikko on Ylä-Karjalan kovin Arsenal-fani, vaikka on muuten ihan fiksu jätkä.
Tästä on hyvä jatkaa. Oma arsenewengerimme, Jukkis Karttunen, on jo varmasti raapustellut kalenteriin kauden 2023 aloituspäivät, testipatterin ja ensimmäisen version lyöntijärjestyksestä. Digitaalinen allekirjoituspalvelumme Visma Sign vinkui sunnuntaina ylikuormitustilassa, kun pelaajasopimuksia tehtiin vähän siellä ja täällä. Tiedotamme näistä heti, kun saamme jostakin edustavia kuvia.

Ketkä tämän tekivät?

Kimmo Carlson
Conny. Vaihtaja-kotiuttaja (koska on vastustajien mielestä hidas), polttolinja. Joukkueen kapteeni, seuraikoni, tähti, joukkueen sydän. Mies on esimerkki kopissa, kentällä, somessa ja kädet savessa. Hieno mies, hieno urheilija. Sopimus katkolla.

Elias Elonheimo
Jenkki, Elkku. Etenijä, etukenttä-polttolinja. Nuori, kovakätinen, hieno urhelijanalku. Kasvanut kahdessa vuodessa pituutta pelikentällä metrin ja tulee ottamaan paikkansa tärkeimmillä numeroilla tulevaisuudessa, mikäli kehitys jatkuu. Sopimus 2023 (2024).

Iiro Hyvönen
Etenijä, polttolinja. Tuli takaisin pitkän maanittelun jälkeen kesällä, pelasi viimeiset runkosarjapelit ja osoitti kuuluvansa ykköskärkeen. Maailmanluokan asenne, loistava kaaripelaaja, hieman vertikaalisesti rajoittunut fyysinen preesens. Hyvöset pärjää aina! Sopimus katkolla.

Joni Karppanen
Esa, Mursu. Etenijä, koppari. Suomensarjapelejä takana enemmän kuin monet eläissään näkevät, mutta pelasi juuri elämänsä parhaan kauden? Taisi tehdä yhden virheen 3-jatkelyönneissä koko kesänä, sisäpelipotentiaali pidettiin tarkoituksella piilossa. Toimii kofeiinilla ja nikotiinilla. Playoffs-partaa kasvatettu vuodesta 1996, eikä vieläkään lähtenyt. Sopimus katkolla.

Noel Koivu
Nokkeli. Etenijä, koppari-lukkari-polttolinja. Jätkä on nuori, mutta pelaa kuin mies. Suu käy, maisema vaihtuu ja ulkopelipaikaksi voi ehdottaa mitä vaan – Noel on aina valmis. Eikä pelkästään valmis, vaan hyvä. Saa nähdä, sotkeeko jääkiekko tai rippikoulu ensi kesää – toivottavasti ei. Sopimus 2023.

Lauri Kuronen
Kenu, Laku. Etenijä, etukenttä-polttolinja. Kurosen jalat tilattiin ajokoiramaiseksi kärjeksi ja sitä myös saatiin. Terävä lyönti osuessaan, nopeat jalat ja hoksottimet aina. Puhuu eurajokea, mutta muuten normaali. Sopimus 2023.

Taneli Lassila
Vaihtaja-kotiuttaja, lukkari. Täsmävahvistus tärkeimmälle pelipaikalle. Todella varma ja tasainen, hyvän ja huonon päivän ero on mitätön. Jokainen pesisjoukkue tarvitsee yhden pohjalaisen puhumaan vähän, mutta asiaa. Kova kentällä, kova klubilla. Sopimus 2024.

Niklas Moilanen
Nikke. Kotiuttaja, polttolinja. Viime vuonna C-pojissa, tänä vuonna Suomensarjan kultainen räpylä, jos sellainen jaettaisiin? Käsittämätön potentiaali räpylämiehenä, perusvarmuus sveitsiläisen kellon luokkaa. Lyöjänä tulee vielä nostamaan profiiliaan, jahka käsivarret saadaan paksummiksi kuin maila. Sopimus 2023 (2024).

Luukas Poutanen
Luke. Kotiuttaja, etukenttä-polttolinja. Varakapteeni ja joukkueen fysioterapeutti. Kovan onnen soturi pelikuntonsa kanssa, mutta sitkeä kuin ruutana. Mies teippaa itsensä ja pelikaverinsa pelikuntoon, katsoo pesistä yötä päivää ja ymmärtää yllättävän paljon urheilusta. Sopimus 2023.

Jani Raami
Jami, Sahuri, Jumi. Etenijä-vaihtaja, polttolinja. Varakapteeni. Aina perusteellinen, aina viimeisen päälle kaiken tekevä. Maailman helpoin valmennettava, kunhan ehtii paikalle. Paikkojen kestäessä avut riittävät vaikka mihin sarjaan. Sopimus 2023 (2024).

Akseli Saukkola
Aku. Lyöjäjokeri. Maailman kovalyöntisin ilman vauhtia lyövä jokeri. Itsevarman ulkokuoren sisällä asuu herttainen ja hymyilevä joka äidin unelmavävy. Kausi ei ollut tasaisin, mutta tärkeitä pinnoja tuli paikoitellen niin paljon, että oli voittaa lyöjätilaston pelkästään paskoilla lyönneillä. Sopimus katkolla.

Väinö Virkkunen
Vänö. Etenijä, multipelaaja. Väinö käytti talven tryoutinsa loistavasti ja pelasi itsensä pelaavaan kokoonpanoon ja fanien sydämiin. Loistava kaaripelaaja, hyvä huumori ja Arsenal-kannattaja jo toisessa polvessa. Rooli vaihtelee, mutta mies pelaa paikalla kuin paikalla ja aina parhaimmillaan peleissä. Sopimus 2023.

Seppo Väliheikki
Leppis, Sepi. Vaihtaja, polttolinja-takakenttä, yrittäjä, toimitusjohtaja, itälohkon komein mies. Pyyteetön joukkuepelaaja. Täytti ruutunsa runkosarjassa loistavasti, vaikka pelipaikka, rooli ja hihanumero vaihtui pelistä toiseen. Sopimus 2023.

Lauri Yrjölä
Yrkkä, Välbe, Jelena. Kotiuttaja, koppari. Kouvolan kauniista kirkonkylästä Imatran kautta meille löytänyt lahjakas koppari, jonka kauden oli pilata sitkeä vamma. Hieno harjoituskausi, sitten kolme kuukautta vempassa ja heinäkuussa kokoonpanoon. Löi erityisesti runkosarjan lopulla hirvittävän määrän juoksuja, mutta ennen kaikkea loistava koppari ja mahdoton banaaninsyöjä. Sopimus 2024.

Lisäksi joukkueessa esiintyivät pelitamineissa alkukaudesta Aaro Korpijärvi ja Samuel Ratala, jotka pelasivat loppukauden Kiri-Junioreiden suomensarjajoukkueessa. Talvikaudella rinkiin kuuluivat myös Eetu Kettunen ja Eemil Mustonen.

Jukka Karttunen
Jukkis, Jökkis. Pelinjohtaja, päävalmentaja. Kun tämä mies aikoinaan avataan, sydämen tilalla sykkii pesäpallo. Mies on niin sitkeä ja paksunahkainen, että Karhun tehtaalla maksaisivat nahkastakin miljoonia räpylämateriaalina. Sitä en tiedä, saisiko hyväkään patologi mistään ruumiinosasta pesismailaa muotoiltua, mutta niin… Tämä mies on vahvalla pesissydämellä varustettu, satoja tunteja vapaa-aikaansa lajille uhraava, kaikki pesiskentillä tunnistava, Kirin ikioma Arsene Wenger. Tarjosimme 25-vuotista jatkosopimusta, mutta pääasia, että jatkuu ainakin 2023.

Antti-Jussi Hirvonen
AJ. Valmentaja, joukkueenjohtaja, sopimusasioita puuhasteleva. Maailman huonoimmat otteluraportit ja -ennakot kirjoittava, mukahauska yleispätevä erikoismies. Omasta mielestään. Sopimus katkolla, itsensä kanssa. Arsenalin kanssa ei ikinä.

Alpo Pirttinen. Juoksuvalmentaja. Markus Kuusijoensuu. Fysiikkaohjelmien tekijä.

Mikko Holttinen
Hole, Aatu. Hahmo, huoltopäällikkö. Director of Equipment. Paljon sujuvammin ei mies joukkueeseen lupsahda kuin tämä vonkale meille keväällä saapui. Sopii joukkueeseen kuin isä äitiin. Jokainen homma hoituu ja useimmiten hommia ei ole edes ehtinyt kertyä, kun ne on jo hoidettu. Katkolla.

Jesse Svärd
Jesse. Huoltaja, apulaishuoltopäällikkö. Assistant manager of Equipment. Jos joku keksisi pyytää Jesseä lakkaamaan varpaankynnet, Jesse kävisi autotallista maalia ja maalaisi ne. Kyseenalaistamatta ja kaikilla sateenkaaren väreillä. Pyyteetöntä tulospalvelua, joukkueen oma urheilupainotteinen Ampparit.com. Jos et tiedä, minne olet tehnyt ensi kesäksi sopimuksen, Jesse tietää. Sopimus jatkuu.

Joukkueen puolesta haluamme kiittää kaikkia seuran alkutaipaleella mukana olleita! Entisiä joukkueenjäseniä, kaikkia talkoolaisia, katsojia, tukijoita, johtokunnan jäseniä! Tämä seura on siitä hämmästyttävä pesäpalloseura, että täällä hommat toimii niin kuin ne on luvattu. Kiitos siitä kuuluu kaikille teille.