Perhematkalta täydet pisteet 

Niklas Moilanen oli iskussa Viinijärvellä. Kuva: Pablo Casso

Pelireissut Viinijärvelle ovat lupsakkaa touhua alusta loppuun, oli keli sitten hyvä tahi ei ihan niin hyvä. Tänään se oli lähinnä tuo jälkimmäinen, vettä satoi ihan maahan asti Pieksämäeltä itään. Mutta eipä tässä huolta, uutta sinistä tai valkoista kuivaa vaatetta päälle ja keskittymään seuraavaan. 

Nihkeää, mutta perusvarmaa 
Avausjaksolle läksimme käytännössä suoraan bussista, koska järjestävä urheiluseura oli ajatellut, että polttelemme sikarit ja puemme piikkarit sateisella pihalla ja juoksemme siitä kiilaan. Pukukopin ovet saatiin siis auki siinä vaiheessa, kun urheilijat aloittavat verryttelyn. No, jätimme raittiusseurana sikarit väliin ja teimme ottelun avausjuoksun ykköskärjen neljän miehen ja jokeri Saukkolan voimin. Sitten vähän jalkaa kaasulta ja alkukauden perisyntimme – perin nihkeä sisäpeli sai puremaan hammasta yhteen ja rutistamaan märän mailan gripin kuivaksi puristamalla. Ulkona peli oli perusvahvaa aina toisen tasoittavalle asti, jossa Viinijärvi kovalyöntisenä joukkueena rakenteli tilanteen, naksautti juoksun näpyllä ja välilyönnilla ja meni 2-1 johtoon. Taneli Lassila löi meidät tasoihin kolmannessa ja voittoon neljännessä vuorossa, jakson loppulukemat kaunisteli Akseli Saukkola. 2-4 sinivalkoisille siis. 

Ulkopeli vielä parempaa 
Toisen jakson ulkopeli oli – jos mahdollista – vielä varmemman tuntuista. ViU toki teki avausvuorossa yhden juoksun virhepompulla Sämpylän kuorien välistä karanneella kysymysheitolla, mutta missään muussa vuorossa juoksut eivät kotijoukkueella olleet edes lähellä. Oma sisäpelimme nihkeili lukemien roikkuessa tasatilanteessa 1-1 pitkään, mutta luottavaisin mielin pääsimme viimeisen tasoittavalla ottelun varmana voittajana kokeilemaan voittojuoksun tekoa. Paloton ajolähtö päälle, viuhkavelhon aikalisä ja alle 30 sekuntia aikalisän päättymisestä taululla kaksi paloa, kaksi kärkietenijää poissa ja ohuehko himskatti hiipi kypärään. Lyömään asteli kentän paras pelaaja, vuosi sitten samaisessa taistelussa leukaluunsa murtanut Niklas Moilanen, joka otti tämän tilanteen pelkästään revanssina. Kaksi pesäväliä Carlsonia pienillä eteenpäin ja kun viimeinen lyönti kohti kopparia oli tarkka sijoitus takarajan tuntumaan, Carlson ajatteli nopeuttaa kotiinpaluuta karkaamalla kolmoselta. Viimeinen juoksu ei siis ollut missään tapauksessa harhaheitto (kuten tilastoissa lukee) vaan Moilasen lyöty. Muutenkin kärkkäreitä 7/10 (oikeasti 8/11). Jakson loppulukemat siis 1 – 2 ja koko ottelu 0 – 2. 

Paljon hyvää, mutta myös parannettavaa 
Tiedettiin Viinijärven viime aikojen hyvä vire sisäpelissä, joten yllätyksenä ei tullut mikään. Ulkopelimme oli siihen nähden loistavaa – kolmostilanteet meille 19-7 ja vastustajan kärkilyöntiprosentti alle 40 %. Ja tämä kaikki, vaikka Poutanen keskittyikin tänään sisäpeliin ja Virkkusen käpälässä pysyy tällä hetkellä vain työrukkanen. Kopparikaksikko JONI (kotijoukkueen kuuluttaja huom.) Karppanen – Seppoväli Heikki oli loistava, Lassila laadukas ja muut muuten vaan mainioita.  

Ei kuitenkaan täydellistä. Sisäpelissä sisävuorot katkeilivat oudosti, hyvin rakennetut tilanteet happanivat käsiin ja isohko määrä ilmaisia välejä jäi ottamatta. Onpa hyvä, että on jotakin tekemistä parille välipäivälle, ennen kuin pääsemme haastamaan Siilinjärveä lauantaina. Odottelemme lauantaille kaunista säätä, satoja pesisihmisiä katsomoon, kotivoittoa ja juhannustauon alkamista. Onhan tässä taas pelattukin. 

Ja erikseen ja pyytämättä on myös kehuttava pelin jälkeistä broileripastaa Viinimarjassa – ottakaahan kohteeksi Liperissä liikkuvat. Ja asuvat. Hieno ruoka ja palvelu, kun kymmenen aikaan keskiviikkoiltana meille joku suostuu ruokaa rahaa vastaan tekemään. Mikäs tässä on bussin ikkunoista auringonlaskua ihaillessa kun Craftin huppari puristaa masun kohdalta ja vettä ei sada pisaraakaan. 

Tilastot